Levyarvio: Mureita rytmejä häpeilemättä suoraan selkäytimeen – Hard Feelings lunastaa lupauksensa vain pintapuolisesti

Hard Feelings
Hard Feelings
Domino

Paperilla tämä näyttää hyvältä. Kun elektrosoul-diiva Amy Douglas ja Hot Chip -visionääri Joe Goddard pääsevät ruokkimaan toistensa luovuutta, ei tuloksena voi olla muuta kuin kihelmöivää diskoeuforiaa, eihän?

Ainakaan kaksikko ei ujostele. Pikemminkin muusikot päästävät ammattitaitonsa valloilleen ensi hetkistä asti. Mureat rytmit juoksevat häpeilemättä selkäytimeen, sävelspotit leikkaavat tanssilattiaa, ja dekadenssin tornado saa maailman kieppuman.

Harmi kyllä, ahnas ensivaikutelma on lähinnä illuusiota. Musiikki lunastaa pintapuolisesti lupauksensa, mutta jättäytyy myös tehdasasetuksilla punnerretuksi tahtaaksi, jonka olennaisin lisäarvo perustuu 1990-lukulaiseen nostalgiaan. Vika ei ole yhteistyössä itsessään. Douglas tulkitsee lauluja leimahdusherkästi, ja vaikuterikkaissa taustoissa on Goddardin laatutakuu. Mutta kun formaatti toistaa itseään läpi levyn, jää viehätys kertaluonteiseksi.

Ennen kaikkea vetoava sointi kaipaisi rinnalleen yhtä vetoavia kappaleita. Hard Feelings kuitenkin koskettaa potentiaalinsa mukaisesti vain kolmella raidalla (Running Out Of Time, About Us, Holding On Too Long). Muu materiaali antaa korkeintaan sivustatukea, jonka avulla tunnelma pysyy yllä muttei etene mihinkään.

Sellaiselle on sijansa mutta myös liikanimensä. Se on taustamusiikkia.