Levyarvio: Mystisiä vieraita ja hautausmailla pörrääviä vampyyreja – The 69 Catsin kakkosalbumi on astetta väsyneempi mörköooppera

The 69 Cats
Seven Year Itch
Cleopatra

The 69 Eyesin Jyrki 69:n sarjakuvamaisen gootahtavaan psykobillyyn ja rock’n’rolliin keskittyvän sivubändin kutina on ohi. The Head Cat -yhtyettään Lemmynkin rinnalla vetänyt Danny B. Harvey ja Jyrki 69 ovat tehneet jatkoa The 69 Catsin Transylvanian Tapes -debyytille (2014). Kvartetin rytmiosasto on tällä välin vaihtunut The Damnedin Rat Scabiesiin ja tanskalaisbändi Nekromantixin Kim Nekromaniin.

Seven Year Itch antaa runsaasti tilaa Harveyn rockabillyvetoiselle kitaroinnille Jyrki 69:n heittäytyessä Elvis Presleytä ja The Crampsin Lux Interioria fuusioivaan lauluunsa. Toisin kuin edeltäjänsä albumi on materiaaliltaan lähes omavarainen. Bändin biisit ovat silti parhaimmillaankin lähinnä keskinkertaisia koosteita lajityypin musiikillisista kliseistä. Sama ulottuu huumorin kera myös kalmaisimpiin lyriikoihin, joissa riittää öisillä hautausmailla pörrääviä vampyyreitä ja muita mörköjä.

Lainakappaleita asiansa osaavalle mutta oudon väsyneesti bilettävälle levylle tulee niinkin erilaisista lähteistä kuin Edvard Griegiltä, rap-artisti Post Malonelta ja originaalilta Motörhead-kitaristi Larry Wallisilta. Albumin mystisin vierailija on vuonna 2009 kuollut 60-luvun garagebändi The Seedsin vokalisti Sky Saxon.