Fuusio-djent-trion uusi albumi on yhtyeen ensimmäinen kuuteen vuoteen, ja ultratekninen, alavireinen ja kitaravetoinen ilmaisu ei ole ainakaan rauhoittunut. Avausraita Conflict Cartography kuulostaa hektisyydessään erittäin riidanhaluiselta ja singlekappale Monomyth nakuttelee niin rytmisesti, että melkein naurattaa jos ei pelottaisi. Gestaltzerfall pyörittelee perinteisemmissä fuusiotunnelmissa siinä missä Micro-Aggressionsin kahdeksankielinen turboruuvaus irrottaa paikatkin hampaista.
Animals As Leadersin kohdalla on hankala puhua laulunkirjoituksesta. Enemmänkin kyseessä on erilaisten musiikillisten suoritteiden synnyttämä visuaalisten mielleyhtymien ja auraalisten tunnereaktioiden synteesi, joka joko ällistyttää tai tylsistyttää, useimmiten sekä että. Progeyhtyeille usein tyypillinen musiikillinen viisastelu onneksi loistaa poissaolollaan, ja yhtyeen ilmaisussa on rehellinen, brutaali pohjasävy. Lisäksi Tosin Abasin kitaralinjoissa, niinä hetkinä kun hän malttaa soittaa vähemmän, on pistämätöntä melodiatajua ja kohtalokkuutta.
Parrhesia on eittämättä taidonnäyte. En vain keksi juuri mitään tilannetta, missä levyä voi häiriintymättä kuunnella.