Levyarvio: Nomen est nomen, vai onko sittenkään? Metalcore-yhtye tykittää valovoimaisesti nimestään huolimatta

Farmer Boys
Born Again
Arising Empire

Jo on bändiä nimellä paiskattu, huomasin itsekin neljätoista vuotta sitten ihmetteleväni, mutta tulin nopeasti huomanneeksi käsillä olevan julkaisuvuotensa koskettavin metallialbumi. Stuttgartilaisten valokeila ei juuri kotimaataan kauemmaksi laajentunut, ja piakkoin The Other Siden jälkeen orkesteri valahti tyhjäkäynnille.

Tarina maailman kammottavimman bändinimen takana johtaa saksalaisten alku-uran hassutteluun, mutta kolmospitkä The World Is Oursilta (2000) käynnistynyt, ja nyt vihdoin henkiin herätetty tunnekuohuinen kevytmetalli on sitä tavaraa jossa ensitahdeista lähtien käsikarvamittari sykähtää punaiselle. Sinänsä Born Again kulkee samoja polkuja kuin edeltäjänsä, mutta draaman kaari osuu vieläkin lähemmäs elokuvamaisia sfäärejä.

Jämäkän äänimaailman tukeman, hieman industrialiin kallistuvan riffittelyn ja persoonallisesti värähtelevän laulun yhteispeli pitää otteessaan, puhumattakaan herkistelevästä Isle Of The Deadista, jonka lauluraitaa kuuntelisi sellaisenaankin tippa linssissä.

Onkin todettava, että leijonanosa kokonaisuuden valovoimaisuudesta on laskettava laulaja Matthias Sayerin kunniaksi. Lievästi todeten uniikki soundi ja sitä strategisesti sävyttävä persoonallinen vibra ei ole tästä maailmasta. Se joka ei tämän äänen äärellä herkisty, on sisältä rikki.