Niin oudolta kuin se tuntuukin, Man Of The Woods on vasta Justin Timberlaken soolouran neljäs albumi. Ensimmäinen soolo Justified on kerennyt teini-ikään, mutta Justin ei näytä ulkoisesti lainkaan vanhentumisen merkkejä. Toisin on musiikissa.
Jos Man Of The Woods täytyisi tiivistää yhteen johtolauseeseen, se kuuluisi: mä maalaispoika oon. No, musiikillisesti ei olla aivan Mikko Alatalon tontilla, mutta Timberlaken tapauksessa ainoastaan puhdasverinen country-levy olisi ollut uran kannalta uhkarohkeampaa kuin tämä. Man Of The Woods tyytyy flirttailemaan countryyn päin ja kallistamaan stetsoniaan etelävaltioiden suuntaan.
Vaikka valtavirtapopin kunnianhimoisimmista biisirakenteista Future-Sex/LoveSounds (2006) ja The 20/20 Experience (2013) -levyillä vastanneen Timberlaken kokeilu kuulostaa pähkähullulta, ei mies ole liuottanut hittivainuaan pontikalla. Man Of The Woods on alkupuoliskollaan varsin viihdyttävää musiikkia, mutta puolivälin jälkeen mennään metsään.
Vaikka puolet levystä kompastuu omiin cowboy-bootseihinsa, eikä levyltä ole löydettävissä kuin pari hassua hittiä, Man Of The Woods on ensimmäinen askel pois kaidalta tieltä Timberlaken varman päälle pelatulla uralla.