Zeal & Ardorin ura sai alkunsa primus motor Manuel Gagneuxin 4chanissa kysymästä konseptista uudelle musiikkiprojektille, johon tälle ehdotettiin black metalin ja bluesin yhdistämistä. Zeal & Ardorin ensimmäisellä levyllä oli aistittavissa pieni hakuammunnan maku, mutta odottamaton cocktail on edennyt jo kolmannelle kokopitkälle asti.
Nimeään kantavalla kolmosalbumilla puuvillapeltojen ja puhtaan black metalin sekoittelun sijaan Zeal & Ardorin säveltaide on edelleen extreme metalissa erittäin raikas näyte luovuuden voimasta. Alkuperäisiin raameihin väkisin takertumisen sijaan päällikköönsä henkilöityvä yhtye tuo enemmän uutta pöydälle kuin moni muu verrokkinsa. Meno on synkkää, muttei suinkaan kliseistä.
Kuitenkaan ei voi välttyä ajatukselta, että Zeal & Ardor onnistui toisella levyllään Stranger Fruit viemään – etenkin Servantsin kaltaisilla kappaleilla – alkuperäisen konseptinsa täydellisyyteen. Vaikka kolmas opus on ansiokas uudistumisessaan, sitä vaivaa suunnattomuus, eikä kokonaisuudesta nouse selviä hittejä. Kasvukivuista huolimatta Zeal & Ardor on yksi aikamme metallin kiistattomia edelläkävijöitä ja luonut lajissaan omaleimaisen tyylin.