Tukholmalainen Viagra Boys on julistanut monesti vihaansa patriarkaattia vastaan, mutta Welfare Jazzilla yhtye jylisee maskuliinisesti kuin juoksuajan sonnilauma. Kun bändi kokeilee synapoppia (Creatures), kuulostaa tulkinta siltä kuin se turhautuisi hankalasti avattavalle paketille ja repisi sen auki pelkällä voimalla. Laulaja Sebastian Murphy mylvii kuin kansankiihottaja mielenosoituksessa.
On nimittäin äijäsettiä!
Äijäbändille ominaisesti Viagra Boysilla on myös hupiukkojen maine. Levyllä meno hieman hieman hämmentää, ja menee lopulta kainalopieruksi: To The Country on luultavasti paskalla istuessa kirjoitettu “muutetaan maalle” -vitsi, ja päätösraita, John Prine -laina In Spite Of Ourselves, vedetään niin liioittelevalla etelävaltioaksentilla, että esitys tuntuu hatunnoston sijaan vittuilulta.
Sisäpiirivitsit aukeavat ulkopuolisille vaikeasti. Lisäksi räkäisesti jumittavien biisien studioversioista kuuluu
lähinnä potentiaali: esimerkiksi Toad ja 6 Shooter olisivat elävinä varmasti mahtavan hikistä jyystöä. Niitä kuunnellessa tekee mieli heittää paita pois ja kaataa kaljaa päälleen.
Katsoisin, että sellaista ilottelua on turha säästää vain toiselle sukupuolelle. Minusta äijäily, sikäli kun sellaisesta tykkää, kuuluu ihan kaikille. Viagra Boys lienee kanssani samaa mieltä.