Levyarvio: Pakahduttavaa tunnelatausta isolla kädellä – Spiritraiser laittaa kuulijan kestävyyskyvyn koetukselle

Arvio julkaistu Soundissa 4/2022.
Kirjoittanut: Vesa Siltanen.

Arvio

Spiritraiser
Ciklos
Luminol

Spiritraiser soittaa tummaa ja fiilistelevää vaihtoehtorockia, jossa on kaikuja A Perfect Circ-lestä, Deftonesista ja grungesuuruuksista, varsinkin välistä hyvinkin laynestaylemäisesti ja mikepattonmaisesti tulkitsevan Jules Näverin (Profane Omen, Enemy Of The Sun) laulujen osalta.

Kollega kuvaili arviossaan Inspiral-debyyttiä (2018) tilkkutäkkimäiseksi. Kakkoslevy Ciklos on suoralinjaisempi ja yhtenäisempi kokonaisuus, johon on ladattu väkevää paatosta, tunnelmaa ja tunnetta reilulla kädellä. Linjan terävöittäminen kuuluu parhaimmillaan komeina sovituksina ja vahvoina kappaleina, joista parasta antia edustavat Invisible Enemy, Quipu ja Fearism.

Jos debyytillä tyyli saattoikin olla hieman hakusessa, oli se kuitenkin kestoltaan sopiva ja kertakuuntelun kestävä. Ciklos laittaa puolestaan kuulijan kestävyyden ja vastaanottokyvyn puntariin. Kun lopulta melko samoilla rakennuspalikoilla pelaavat kappaleet vyöryvät päälle pakahduttavalla tunnelatauksella ja levyllä on mittaa lähemmäs tunti, ähkyn vaara on suuri eivätkä loppupään biisit jaksa enää säväyttää samalla tavalla kuin alkupuolella.

Yhtyeellä on ansionsa ja vahvuutensa, mutta nyt haukattu pala on aavistuksen liian iso.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa