Levyarvio: Paluu menneisyyteen logiikasta piittaamatta – Sorryn debyytti on keskittymiskyvytön kuva tyhjyydestä

Arvio julkaistu Soundissa 3/2020.
Kirjoittanut: Hannu Linkola.

Arvio

Sorry
925
Domino

Tietyn kyllääntymispisteen jälkeen kulttuurin uudistumisvoima perustuu olemassa olevien alkuaineiden risteyttämiseen. Ei siis ole ihme, että lainailu, kommentointi ja intertekstuaaliset identiteettikerrat ovat asemoituneet 2000-lukulaisen populaarikulttuurin kiinnostavimmaksi anniksi – sikäli kuin kyse on koskaan ollutkaan mistään muusta.

Näiltä osin lontoolainen Sorry on aikansa tuote. Jokainen 925-esikoisen elementti palautuu menneisyyteen, mutta kokeellinen lakonisuus ja suunnista piittaamaton logiikka istuttavat levyn osaksi nykypäivää: runsauden keskellä äänellistyväksi tyhjyyden tunteeksi, jossa apatia ja keskittymiskyvyttömyys sotkeutuvat toisiinsa.

Valtaosa 925:n tunnelmasta rakentuu tarkkuusalueen ulkopuolella. Silti sirpaleet näkyvät ilmeikkäinä. Garbagen vieraantuneimpien hetkien tuotantojälki, uudelta aallolta varastettu teollinen soul, levottomasti heittelehtivät rytmit, vaatimuksilta kuulostavat minä-muodot… Liimaksi on pursotettu The Xx:n hengessä vellovia vuorosanoja, jotka hieroutuvat vastakkain kohtaamatta toisiaan. Mutta siellä täällä on myös kauneutta, seesteisyyttäkin. Pysähtymisiä valojuovien äärelle.

On mahdotonta sanoa, mistä levy alkaa tai mihin se loppuu. Saati miten siihen voisi sitoutua. Mutta jollakin tavalla kaiken aavistaa tarkoituksenmukaiseksi.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa