Kotkalais-helsinkiläinen Crimson Sun on vakuuttanut tähän asti kaikilla julkaisuillaan. Hämmästyttävän valmista melodista heavyä jo Towards The Light -ensialbumillaan (2015) paiskonut yhtye tekaisi 2017 sen seuraajaksi vähän djentilta tuoksahtavan mutta ihan yhtä pätevän ep:n. Kakkosalbumillaan yhtye palaa melohevikarsinaan selkeitä kehitysaskeleita ottaneena.
Fates-albumilla yhtyeelle tähän saakka leimalliset proget pikkukoukerot ovat entistä pienemmässä roolissa. Biisi toisensa jälkeen hyökkää lähestulkoon suorinta tietä Crimson Sunin ydinosaamisalueelle, tarttuvan melodisia kertosäkeitä rallattelemaan. Niissä bändi todellakin on poikkeuksellisen vahva. Ei haittaa, vaikka säkkäreissä tai introissa välillä hiukan piipahdetaan Amaranthen ja Arionin soundi- ja ideakirjastoissa, ja sekin on vain viehättävää, että musiikin kirkasotsainen pirteys tuo mieleen varhaiset Sonata Arctica -levyt. Levy on tuotantoarvoiltaan aavistuksen tuhnu, mutta musiikillisesti Fates on päästä päähän silkkaa priimaa.
Laulajatar Sini Seppälän työkalupakista löytyy sopiva sävy jokaiseen biisiin, laulaapa hän sitten mahtipontista maailmanlopun murehdintaa tai valaa uskoa pikku ihmisen omiin kykyihin.