Levyarvio: Peruspunkeroa ja tuhteja uudistuksia – Seksihullut on hitsautunut ammattimaisemmaksi kuin koskaan

Seksihullut
Vain unessa kärsimys loppuu
If Society/Joteskii Groteskii

Kitaristi ja sarjismies Jyrki Nissisen luotsaama terhakka Seksihullut-yhtye on ihastuttanut niin levyillä kuin livenä. Neljäs albumi Vain unessa kärsimys loppuu on edeltäjäänsä orgaanisempi ja yhtenäisempi kokonaisuus. Mukana on paljon mainiota kolmen soinnun peruspunkeroa mutta myös tuhteja uudistuksia, joita kuullaan etenkin lätyn loppupuolella.

Globeri syväluotailee jossain Siekkareiden ja Radiopuhelinten välimaastossa. Krapulassa töihin kohauttaa ja saa aikaan tutinaa. Kuulostaa kuin Jeffrey Lee Pierce Gun Clubeineen vetäisi alkukantaista show’taan. Haikeasti psykepoppaileva Ovesta sisään listaa monille humalassa kotiin palaaville tuttuja pulmia.

Sirpa on heittämällä Suomen kovimpia rock-vokalisteja. Tuntuu että mikä tahansa tyylilaji taipuisi naisen teatraalisen äänenkäytön alla. Kiroilukaan ei ole kuulostanut ikipäivänä yhtä jumalaiselta.

DIY-meininki yhdistettynä ammattitaitoiseen musiikintekemiseen vetää puoleensa. Porukka on hitsautunut yhteen tiiviimmin ja soitto kulkee kuin Wipersillä ikään. Myös uudet astetta tummemmat sävyt sopivat bändin pirtaan. Seksistä en tiedä, mutta ainakin hulluutta piisaa niin että heikkohermoisempaa hirvittää.