Levyarvio: Poptuotteesta taiteilijaksi – Harry Stylesin kolmas sooloalbumi on lohdullinen muttei hänen parhaansa

Arvio julkaistu Soundissa /.
Kirjoittanut: Mirko Siikaluoma.

Arvio

Harry Styles
Harry's House
Sony

Harry Styles on onnistunut viimeisen viiden vuoden aikana mahdottomassa: karistamaan poikabänditaustan harteiltaan ja luomaan itsestään niin musiikki- kuin muoti-ikonin. Stylesin debyytti rockmusiikin saralla (Harry Styles, 2017) herätti vielä epäilyksiä uskottavuudesta, mutta sen seuraaja Fine Line (2019) voitti sydämet puolelleen nousten jopa Rolling Stonen 500:n kaikkien aikojen parhaan levyn listalle.

Lienee ymmärrettävää, että paineet Stylesin kolmannen albumin Harry’s Housen harteilla ovat suuret.

Harryn talo on pääosin rakennettu samoista aineksista, joiden havaittiin toimivan Fine Linella. Kitaroinnista, joka ei rouheimmillaan säikäytä keskitien popfania (Daylight), moderneihin raameihin sovitetusta 1970-lukulaisesta groovesta (Late Night Talking), sopivasta annoksesta psykedeliaa ja kylmiä väreitä herättävistä balladeista.

Yksi tärkeistä tunnetiloista Harry’s Housella on lohtu – niin toisia kuin itseään kohtaan. Parhaimpana esimerkkinä lohdusta kertovista kappaleista toimii Matilda. Kun Styles laulaa ”You can throw a party full of every-one you know / not invite your family”, on helppo uskoa kappaleen löytävän paikkansa sellaisten ihmisten mielissä, joille sukulaisuus ei ole merkinnyt rakkautta.

Levyltä löytyy omat helmensä, mutta kokonaisuutena Harry’s House jää Fine Lineen nähden hopealle.

Styles tuntuu hetkittäin vitsailevan itsetietoisesti ”poptuotteesta vakavasti otettavaksi taiteilijaksi” -statuksellaan. Levyn aloittava Music For A Sushi Restaurant leikittelee musiikillisesti (erityismaininta scat-lauluille) ja haluaa sanoituksillaan korostaa, ettei levyssä ole kyse lopulta mistään kryptisestä tai haudanvakavasta.

Siinä missä Fine Linen kappaleet tuntuivat asettuvan taloksi päähän parin kuuntelun jälkeen, Harry’s House vaatii pitempää kypsyttelyä. Styles tiimeineen ei kulje sieltä, mistä aita on matalin, mutta päätyy hetkittäin kompastelemaan.

Levyltä löytyy omat helmensä, mutta kokonaisuutena Harry’s House jää Fine Lineen nähden hopealle. Tästä huolimatta Harry’s Housea voi pitää hienona askeleena eteenpäin Stylesin uralla.

Lisää luettavaa