Levyarvio: Potut ja muusi -annos Portraitin malliin – Eeppistä heavymetallia tyylillä mutta ilman pakottavaa tarvetta

Arvio julkaistu Soundissa 8/2021.
Kirjoittanut: Mape Ollila.

Arvio

Portrait
At One With None
Metal Blade

Vuonna 2006 perustetulta mutta sitä 20 vuotta aikaisemmin syntyneeltä kuulostavan skånelaisnelikon viides täyspitkä jatkaa samalla amerikkalaistyylisen ja synkkäsävyisen eeppisen heavymetallin linjalla kuin aikaisemminkin. Helpot verrokit löytyvät yleisen soundin, tunnelman ja sanoitusteemojen vuoksi Mercyful Faten ja laulaja Per Lengstedtin kireisiin korkeuksiin yltävän laulamisen takia myös Crimson Gloryn suunnilta. Kuten vanhaan heviin kuuluu, äänikuvan kuningas on riffi. Ruotsalaisten hevailu ei ole tarttuvinta mahdollisinta, mutta kiinnostavuutta ja maukasta melodisuutta löytyy tuplakitaraharmonioista, ajoittain dissonanttisista soinnutuksista, hyvinkin ironmaidenisti kolisevasta bassosta sekä kekseliäistä kahden kitaran kudelmista.

Tähän musiikkiin ei vaikuta mikään vuoden 1990 tällä puolen keksitty, mutta tuiki tutuista aineksista on syntynyt ihan kohtalaisen hyvä keitos. Farkkuliivikansa saa levyltä varmasti mitä odottaakin, mutta meille muille At One With None on taas yksi true metalin toteemipaalujen potut ja muusi -tason genrejulkaisu – sitä samaa 80-luvulta asti tahkottua metritavaraa, jota on tehty niin paljon, että enemmälle ei välttämättä olisi tarvetta.

Lisää luettavaa