Kotimainen punk rock -yhtye Daggerplay kuvailee laulujensa lyriikoiden käsittelevän elämän varjopuolia, kuten yksinäisyyttä sekä päihde- ja mielenterveysongelmia. Siksi tuntuukin ristiriitaiselta, että albumin musiikki on kuuntelukokemuksena hyväntuulisuudessaan ja mukaansatempaavuudessaan kaikkea muuta.
Musiikillisesti albumi on genrelleen rehellisesti omistautuvaa, vauhdilla ja voimalla etenevää punk rockia, jonka perinteisiin tuovat vaihtelua muutamiin raitoihin upotetut folk-vaikutteet. Kappaleista parhaiten pyörivät One Mile Town sekä Girl It’s Gonna Get Better Or Just Worse, mutta jos kliseistä ei välitä, on yhtye onnistunut lähes jokaisella raidalla tavoittamaan koukun, jolla kuulija saadaan nykäistyä mukaan: ehkä puhdassoundisuus ja hittivetoisuus eivät sitten ole muodissa, koska yhtye kertoi keväällä Soundin haastattelussa olevansa vailla niin julkaisijaa kuin laajempaa kuulijakuntaakin.
Mutta ei kuulaasta ilmaisusta kunnialla suoriutuvaa yhtyettä voi toisaalta tästä ominaisuudesta oikein sättiäkään – neljäs tähti olisi irronnut monipuolisuuden lisäämisellä ja viimeisenä kuultavan Sinister Bluesin kaltaisilla yllättäjillä.