Levyarvio: Punkin, kauhun ja emon epäpyhä kolminaisuus – AFI vangitsee kuulijansa tutuin keinoin

AFI
Bodies
Rise

Punkia, kauhuelementtejä ja emoa yhdistelevä kalifornialainen AFI luottaa uusimmalla levyllään vuosikymmenten aikana karttuneeseen taitoon ja itsevarmuuteen. Vaikka usein tutusta ja turvallisesta genrestä poikkeaminen on enemmän uhka kuin mahdollisuus, on Bodies kokonaisuudessaan kuuntelijaa hemmotteleva kokoelma puhdasta, musikaalista nautintoa.

Ottaen huomioon bändin pitkän uran ja kymmenen aikaisemman studioalbumin ei ole ihme, kuinka ammattimaisen varma ote levystä huokuu. Heti levyn avaavan Twisted Tonguen myötä on selvää, että kantava voima on laulaja Davey Havok ja tämän nautinnollisen täydelliset melodiansa. Myös esimerkiksi Begging For Trouble ja Tied To A Tree ovat kappaleita, joiden ainutlaatuisuus varastaa keskittymisesi täydellisesti, kun taas Dulcería tuo mieleen lähinnä alkutaipaleellaan olevan Talking Headsin.

Bodies tuntuu vangitsevan kuuntelijan keskittymisen jokaisella kuuntelukerrallaan edellistä enemmän. Jokaisessa kappaleessa bändin jäsenet täydentävät toisiaan lähes täydellisesti luoden poikkeuksellisen laadukkaan kuuntelukokemuksen.