Levyarvio: Punkin kummisedän monet kasvot – Joe Strummerin koko ura vihdoin nippuun mittavalle kokoelmalle

Arvio julkaistu Soundissa 9/2018.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Joe Strummer
Joe Strummer 001
Ignition

50-vuotiaana kuolleen Joe Strummerin ura ennen ja jälkeen The Clashin on jäänyt varsin vähälle huomiolle. Tilannetta korjaa Strummerin monipuolista ja vaikutteidensa perusteella myös monikulttuurista taiteilijuutta valaiseva kokoelma.

Perusmuotoinen Joe Strummer 001 jakautuu kahdelle kronologisesti etenevälle cd:lle. Aiemmin julkaistu osuus käynnistyy The Clashiä edeltäneen The 101ersin Chuck Berrystä Dr. Feelgoodin sähäkkyydellä ammentavalla Letsagetabitarockinilla ja päättyy Joe Strummer & The Mescalerosin postuumisti ilmestyneen Streetcore-albumin (2003) Silver And Goldiin. Väliin mahtuu muun muassa Johnny Cashin kanssa duetoitu Redemption Song, lisää The Mescalerosia ja lukuisia soundtrack-biisejä, joista meille läheisimpiä ovat Aki Kaurismäen I Hired A Contract Killerissä kuullut Afro Cuban Be Bop ja Burning Lights.

Kokoelman toisen levyn täyttävät Strummerin arkistosta löydetty tusina aiemmin julkaisematonta raitaa, joiden tyylit vaihtelevat The Cool Impossiblen pianojazzista Paul Simononin syväbassoiseen Czechoslovak Song/Where Is Englandiin. Toinen The Clash -veteraani Mick Jones vahvistaa 12-tahtista bluesia Crying On 23rd ja Pearl Harbourin laulamaa 2 Bulletsia, jonka B.J. Colen pedal steel itkettää täysiveriseksi kantriksi.

Joe Strummer 001:n kakkoslevyn ehjin kokonaisuus on Sara Driverin When Pigs Fly -elokuvaan tehdyt mutta julkaisematta jääneet kolme kappaletta, joilla rytmiryhmänä on etenkin The Pentanglesta ja Rockpilesta tutut Danny Thompson ja Terry Williams.

Lisää luettavaa