Levyarvio: Pystyyn Kuolleiden Hippien keikkalatinki välittyy myös levyltä – Tamperelaisbändin debyytillä kuullaan hiphopin ja metallin onnistunutta fuusiota

Pystyyn Kuolleet Hipit
Pako todellisuudesta
Omakustanne

Nimestään huolimatta tämä ei ole mitään hippimusaa. Tamperelainen nelihenkinen fuusioyhtye Pystyyn Kuolleet Hipit ponnistaa tuosta itsellenikin niin rakkaasta Pispalan underground-skenestä. Viisi vuotta yhdessä soittanut, loistavia keikkaperformasseja vetävä yhtye on vihdoin julkaissut ensimmäisen täyspitkän albuminsa.

Pystyyn Kuolleiden Hippien raskas nu metal -soundi on persoonallinen sekoitus raskasta rockia, hardcorepunkia ja hiphopia vahvoilla metallivaikutteilla. Raskaiden kitarariffien ja vahvan metallifiilistelyn lisäksi punkista inspiroitunut laulu luo hyvällä tapaa pelottavan raskaan tunnelman. Omalaatuisen levystä tekee raskaan musiikin rinnalla kuuluva skrätsäys ja lauluun otetut hiphop-vaikutteet.

Pako todellisuudesta on nimesä mukainen. Sanoitukset vaihtelevat surrealistisista lähes runollisiin, ja laulutyyli hyppii räpin ja raa’an hardcore-huutamisen välillä. Fyysisten levyjen oston puolestapuhujana kunniamaininta täytyy antaa cd:n visuaaliselle toteutukselle, joka on taidetta jo itsessään. Kaiken kaikkiaan kiitettävä, kuuntelemisen arvoinen levy.