Globaalien kriisien sähköistämässä maailmassa katastrofit suodattuvat henkilökohtaisiin identiteetteihin. Niinpä on täysin luontevaa, että minuuttaan mitatessaan Kelly Lee Owens samplaa mukaan sulavan jäätikön voihkintaa. Taiteilijan ääneen kudostuessaan maapallon kärsimys purkautuu monitasoiseksi viestiksi, jonka raadollista rehellisyyttä on vaikea väistää.
Ristiriidat ja niiden ylittäminen innoittavat Owensia muuallakin kuin pahaenteisellä Melt!-singlellä. Kakkosalbumin julkilausuttuja aiheita ovat juurien tunnustelu ja luonnon ääreen kuljetettu ahdistus. Musiikillisen muotonsa teemat saavat selvälinjaisesta ambient-teknosta, jota jäsentää pelkistettyjen instrumentaatioiden, pehmeiden melodioiden ja itsemyötätuntoa etsivien lauluraitojen vuoropuhelu. Corner Of My Sky -kappaleella vieraaksi saapuu John Cale, jonka mutisemat rivit ankkuroivat levyn Owensin lapsuusmaisemiin Walesissa.
Henkilökohtaisuudestaan huolimatta Inner Song pitää huolta kuulijastaan. Parhaimmillaan äänivirrat hierovat miellyttävin painalluksin ja lumonnälkää ruokkivin taajuuksin. Vaikka yksitotisuus raapaisee ilmaisun jännitteistä voltteja pois, välittää Owensin lohdullinen tunnelmankäsittely ydinsanoman tarkkapiirteisesti. Tummine sävyineenkin musiikki kertoo, että myös ympäristön kauneus on yhä osa ihmistä.