Levyarvio: Rehevä meininki ja rento ilmapiiri – Hannu Lehtola heittää legendaa bluesista

Arvio julkaistu Soundissa 1/2019.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

Hannu Lehtola
Siniset munat
Joteskii Groteskii

Bluesin tekeminen suomalaisin sanoin on edelleen yllättävän harvinaista. Toisaalta pari suomalaisen musiikin jättiläistä, siis Tuomari Nurmio ja J. Karjalainen, ovat hoitaneet lajin niin väkevästi, että kenttä on lievästi sanoen haasteellinen.

Laulaja-kitaristi-lauluntekijä Hannu Lehtola kuitenkin uskaltautuu apajille visiolla, joka kumartaa tekotavallaan bluesin juurille. Homma on äänitetty eri paikoissa studiolivenä kannettavalla yksikanavaisella Nagra-nauhurilla. Apuna on pätevää porukkaa: esimerkiksi Jukka Nousiainen ja Sini Mäenpää, Ville Pirinen, Sami Sippola ja Sebastian Krühn.

Parhaiten tässä toimiikin akustisen soiton kursailemattoman rehevä meininki ja ilmapiirin rentous. Banjo plonkuttaa, slide viheltää, foni kähisee ja tamburiini helisee. Pitkät ja hyvällä huumorilla kirjoitetut saatesanat maalaavat Lehtolasta kuvan vanhojen bluesmiesten täkäläisenä vastineena. Hänen äänensä, fraseerauksensa ja melodiansa muistuttavat kuitenkin enemmän 70-luvun iskelmällisestä suomirockista eivätkä välitä kauhean uskottavaa tunnetta kovista kokemuksista. Konsepti on loistava, mutta vaatisi täysin onnistuakseen reippaasti enemmän todellista intensiteettiä. Tämä jää vähän rallatteluksi, vaikka esimerkiksi gospel-henkinen Vanha merimies ja coolilla bluesgroovella potkiva Vuorisaarna mukavalta kuulostavatkin.

Lisää luettavaa