Levyarvio: Rockabillyä ja Suomi-Filmien rillumarei-estetiikkaa – Pääesiintyjät panostaa nostalgiseen kuvastoon

Arvio julkaistu Soundissa 2/2022.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Pääesiintyjät
Lauluja laitakaupungilta
Bluelight

Francinen kylkeen syntyneen Pääesiintyjien Pitkäsoitto (1993) oli hämmentävä sekoitus rockabillyä ja vanhojen Suomi-Filmien rillumarei-estetiikkaa. Trio vaikeni 26 vuodeksi pian ensilevynsä jälkeen, mutta houkutus palata kävi lopulta ylivoimaiseksi. Rumpali Timo Järvisen ja lähinnä Whistle Baitistä ja Agents-pestistään tutun Vesa Haajan mukaantulon myötä Mika Jokisen ja Pete Salomaan bändi aktivoitui viimein vuonna 2019.

Lättähatun paluuta (2020) seuraava Lauluja laitakaupungilta pitää kiinni Pääesiintyjien kahdesta kulttuurisesta perimästä. Musiikki on osin iskelmällisellä otteella maustettua rock’n’rollia ja rockabillyä, mutta lyriikat tarjoavat kosolti 50-luvun kotimaista elokuvaa nostalgioivaa kuvastoa. Tauno ja Ansa ei selitystä kaipaa, mutta Kaunis Veera on oudompi tapaus. Ville Salmisen elokuvaklassikon avainsanojen istuttamista Elvis Costellon Radio Sweetheartiin ei voi pitää levyn onnistuneimpana ideana. Aikka Hakala & Banditsin Be Seeing Youn kääntyminen Kun nähdään taas -tribuutiksi kohoaa sitä vastoin yhdeksi levyn helmistä.

Lauluja laitakaupungilta -albumin perusteella uskaltaa olettaa Pääesiintyjien tähtäävän rillumabillyllään ennen kaikkea hyväntuulisuuden levittämiseen.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa