Levyarvio: Rust N’ Ragen rock’n’roll-sielu on haudattu liian syvälle – Vain mahtipontinen tyhjyyden valtameri kuohuu

Arvio julkaistu Soundissa 3/2022.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

Rust N' Rage
One For The Road
Frontiers

Porilaisen glamrock-bändi Rust N’ Ragen debyytti Showdown (2013) oli Ektron ja Karkia Mistikan julkaisema raaka ja hiomaton pläjäys kukkoilevaa sleazerokkia ja NWOFHM-meininkiä. Pitkän tauon jälkeen julkaistu toinen albumi Tales From The Wasteland (2018) ei suoratoistosta löytyvien maistiaisten perusteella ollut enää kuin hiukan sinne päin, mutta uutukainen on siitä huolimatta pettymys.

Rust N’ Ragen persoonallisuus ja rock ’n’ roll -sielu on haudattu syvälle Sturm und Drang -tuottaja Jimmy Westerlundin äänivallin alle, niin syvälle mahtipontisen tyhjyyden valtamereen, että sitä on sieltä mahdoton havaita. Albumilta löytyy vain yksi kunnollinen mötikkärokki, The Throne. I’ve Had Enoughin a-osan ”Mr. Roboto” -soundilla lauletut osuudet viehättävät, mutta biisien särmättömiksi pyöristetyt kulmat etovat.

Avausraita Prisoner sekä yhden sortin Desmond Child -pastissit Ghost Town ja The Future Is For The Strong sopinevat rockradioiden soittolistoille. Nimikappale aiheuttaa jo lievän oksennusreaktion. Enpä olisi uskonut, että jopa Reckless Loven uutuuden humoristinen synthwave miellyttää nykyään enemmän kuin Rust N’ Ragen raskassoutuinen popmetalli.

Lisää luettavaa