Levyarvio: Seikkailuja pop-ilmaisun rajoilla – Hyvien Ihmisten esikoisella kuullaan kontrasteja ja ilonpitoa

Hyvät Ihmiset
Hyvät Ihmiset
Omakustanne

Pop-orientoituneen rockin karsinassa seikkailee lukuisia yhtyeitä, jotka eivät epäröi kuopia ilmaisunsa rajoja. Yksi niistä on helsinkiläinen Hyvät Ihmiset.

Nurkostamissa, Riot Clubissa, Montagessa, Gaspard Oilissa sekä Severi Peura & Selvänäkijöissä vaikuttaneiden muusikkojen projekti on muotoutunut kohtuullisen värikkääksi. Yhtyeen esikoisalbumi annostelee viiltoja vimmaisesta kitararockista aina laulelmallisuuteen saakka, unohtamatta siellä täällä päätään nostavia progressiivisia elementtejä.

Levyltä erottuu useita kiintopisteitä. Hiipivän painostava Murhaaja, punkin rajamailla käyskentelevä Aspa sekä hermostuneen hektinen Todella kiire repivät tunnelmia hurmaavasti eri suuntiin. Vaikka kokonaisuus on hivenen hypähtelevä, rokkaamisen riemu toistuu soitossa innostunein nyrjähdyksin.

Laulaja Pirta Laaksosen heleä ääni uuttaa kontrasteja toisinaan kulmikkaaksi äityvään ilonpitoon, jonka ytimessä kitaristi Janne Tamminen näyttää, että häneltä löytyy kykyjä monisäikeiseen tyylittelyyn.