Porran meriitit ja monipuolisuus säveltäjänä ja soittajana toki tiedetään, mutta myönnän tarttuneeni instrumentaalifuusiojazzrockprojektin Dust-levyyn toivoen parasta ja peläten pahinta. Jo ensikuuntelu onneksi karisti turhat epäilyt mielestä ja levy paljastui kiehtovaksi ja mainioksi teokseksi.
Albumilla palloillaan rakenteellisesti tarkemmin määritellyn progressiivisen hevin, improvisaatiolle tilaa antavan ilmavan maalailun sekä elektronisten äänimaisemien välillä. Tässä ristiaallokossa seilailua tapahtuu niin raidasta toiseen kuin biisien sisällä, mutta kaikki tapahtuu aina tyylitajuisesti ja luontevasti eikä kuuntelijaa yritetä kampittaa itsetarkoituksellisella outoilulla.
Vaikka projekti luonnollisesti henkilöityy Porraan, saavat myös Mikko Kosonen (kitara), Aki Rissanen (koskettimet), Juho Viljanen (pasuuna, lyömäsoittimet), Ville Pynssi (rummut) ja Samuli Kosminen (lyömäsoittimet, audio treatmentit) hyvin tilaa tonteillaan. Taitavaa soittoa on hyvin nautinnollista kuunnella.
Oikeastaan levyn ainoa kauneusvirhe on Phase II, joka jumittaa liiaksi paikallaan lähtemättä vaadittuun lentoon. Se olisikin ehkä toiminut paremmin keskivaiheen välisoittona kuin levyn päätösraitana.