Levyarvio: Suomisoulin urbaani ykkösmies uskoo elämänmyönteisyyteen – Niko Ahvonen on uudella levyllään kirjaimellisesti tilanteen herra

Niko Ahvonen
Tilanteen herrat
Rockadillo

Suomisoulin ykkösveljellä on uusi oiva bändi, jonka kanssa tiiviissä yhteistyössä syntynyt Tilanteen herrat vahvistaa sen, minkä fiksut jo tietävät. Niko on tämän ajan funkympi ja rootsimpi Juha ”Watt” Vainio. Hänen urbaani jokamies -tyyppisissä teksteissään on samanlaista terävänäköistä elämänmyönteisyyttä, jossa ei juhli kirkasotsainen naiivius, vaan itseironia ja myötätunto.

Levyn maukkaus juontuu paljolti myös bändin voimamiehestä, basisti Mitja Tuuralasta, joka on toisena tekijänä useassa biisissä sekä sovittanut ja tuottanut albumin. Hänen syvä ymmärryksensä mustasta amerikkalaisesta juurimusiikista valaisee hienosti yksityiskohtia. Huippupuhaltajista koostuvan torvisektion siunaama lämmin sointi koukkii vaivihkaa moneen suuntaan. Tuut sä messiin? kuulostaa aivan joltain Philly soul -klassikolta, hilpeä Pidä mua kädestä kii panee rock steadyksi laulustemmoin ja levyn filosofisesti kovin kysymys Ihmisen laatu on myös sen funkyin veto herkullisesti luikertelevine wah-wah-kitaroineen ja klavinetteineen.

Keskushyökkääjänä toimii kuitenkin isännän maneeriton laulu, joka rullaa luontevasti usealla eri vaihteella. Tilanteen herrat on erittäin radioystävällistä kamaa, mutta päinvastoin kuin suuresta osasta noin luonnehdittua musiikkia siitä puuttuu tyystin kylmä laskelmointi.