Levyarvio: Suoraan hunajasuoneen – Pekka Tiilikaisen Beatmakers niputtaa yhteen vierailijat, coverit ja omat killerit

Arvio julkaistu Soundissa 11/2019.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

Pekka Tiilikainen & Beatmakers
Salaperäinen
Turenki

Siitä hetkestä alkaen, kun Tiilikaisen Beatmakers julkaisi ultratyylikkään coverin Fatboyn upeasta slovarista Last Train Home, kuulosti kuin yhtye olisi osunut soundinsa rikkaimpaan kultaja hunajasuoneen. Salaperäinen osoittautuu kokonaisteoksenakin yhtä taidokkaasti valikoiduksi, sävelletyksi, sovitetuksi ja soitetuksi. Mukana on ytimiä myöten tutkitun ja testatun beat-musiikin ja rautalankainstrumentaalien kaiku ja tenho, mutta keskittyminen suomeksi laulettuihin melodiavalioihin tuottaa intiimimmän, sofistikoituneemman ja täyteläisemmän elämyksen.

Rautalankarockin ja -iskelmän sulautuminen yhteen onnistuu tiiviissä yhteistyössä 60-luvun veteraanien ja vierailijoiden avulla. Australian kollega Martin Cilla avittaa Viimeisen junan kulkua surf- ja steelkitaroin sekä mandoliinilla. Dwight Yoakamin Ain’t That Lonely Yet toimii kauniisti Jorkka Kääriäisen sanoilla. Aivan coverien rinnalla ovat Tiilikaisen omat killerikipaleet Salaperäinen, Nuku hyvin sekä Tapani Baggen maukkasti sanoittama napakka rytmipala Jälkijuna. Instruista kuulaan viileä Archipelagosävelmä on Johnnyn vanhaa Soundsreserviä ja harras Tähtisumua on Remun kapakkaswingejä. Kaksi bonusbiisiä vangitsee bändin lopuksi elävänä Hämptonin Suisto-klubilla.

Lisää luettavaa