”You grabbed me with an open hand / The world is grabbin’ back at you.”
Kärkevä avausraita Old Man tiivistää Stella Donnellyn viestin vastaansanomattomasti. Australialaismuusikko paaluttaa nasevasti sukupolvensa oikeudenmukaisuusutopiaa, jossa tasa-arvon, kehollisuuden ja yhteiskunnallisten identiteettien kysymykset palautuvat yksilötasolle. Ote on osoitteleva, mutta myös vapautunut. Suorien sanojen taustalta on helppo aistia se ilo, jota maaliinsa osuvat ammukset laulajalle tuottavat.
Singer/songwriter-henkisellä Thrush Metal -ep:llä kaksi vuotta sitten esittäytynyt Donnelly on ottanut esikoispitkäsoitollaan määrätietoisia askeleita kohti bändivetoista twee-popia. Asennettaan hän ei ole kuitenkaan pehmentänyt. Musiikin ydinjännitteen muodostaa edelleen kepeän tulkinnan ja sormille räpsähtävien tekstien välinen kontrasti, jota Donnelly täydentää esiintymällä samanaikaisesti suorapuheisena kuvienkaatajana ja omaan ihmisyyteensä kompastelevana naivistina.
Nämä vastakohdat luovat Beware Of The Dogsille kutkuttavat lähtökohdat. Donnelly ei kuitenkaan saa niistä paljoa irti. Pikemminkin hän leikittelee muodon ja sanoman suhteella, kunnes olennaista sisältöä on vaikea löytää maneerien takaa. Levy jääkin selvästi osiensa summaa pienemmäksi. Notkeista sävelistään ja raikkaasta sanomastaan huolimatta se on kuin ylipitkä epistola, jonka olisi voinut korvata yhdellä kaiken kyseenalaistavalla iskulauseella.