My People
Single Lock
Funk syntyi New Orleansissa ja siellä sen ydin piilee nimenomaan Mardi Gras -festivaaliin olennaisesti kietoutuvassa ”mustien intiaanien” traditiossa. Mustat intiaanit syntyivät kun orjat aikoinaan pakenivat soille intiaanien pariin ja heidät otettiin heimon täysjäseniksi. Mustat intiaanit jakautuvat moniin ”heimoihin” ja heillä on oma hybridislangi, jossa cha wa tarkoittaa suurpiirtein ”täältä pesee!”
Cha Wa on myös kolme tuolle traditiolle omistettua albumia tehnyt bändi. My People seuraa Funk’n’Feathersia (2016) ja Spyboyta (2018). Alan ikisuosikilleni Wild Magnoliasin They Call Us Wildille se ei pärjää, mutta on silti verevä tapaus. Pientä päivitystä ei onneksi ole toteutettu liiaksi siloittelemalla. Varsinaisen perinteen ulkopuolelle mennään kahdesti. Vierailevan Anjelika Jelly Josephin laulama Love In Your Heart on miellyttävä R&B-slovari. Dylanin veret seisauttava Masters Of War on arrattu uusiksi ja onnistuu osittain. Vielä ritualistisemmalla käsittelyllä se olisi killeri.
Muuten pääsolisti on Golden Eaglesin ”kakkospäällikkö” Joseph Boudreaux, Jr, aidosti rouhea laulaja, joka alan hengessä käy aina vuoropuhelua köörin kanssa. Toinen voimahahmo on rumpali Joe Gelini. Klavinettia suosivassa bändissä on kolmihenkinen, perinteisesti pasunistin liidaama torvisektio. Karnevaaliviba on vahva ja spirituaalisesti tällainen ”me selvitään aina” -pohjainen meininki on tasan sitä mitä nyt tarvitaan. Murhaa tanssilattialla, mutta ei pelkästään siellä.
