Levyarvio: Thom Yorken uusi soolo uppoaa mielen syvyyksiin – Anima on sävelteos ahdistukselle

Thom Yorke
Anima
XL Recordings

OK Computerista (1997) lähtien modernin rockin uudistajaksi rankatun Radioheadin rinnalla myös omaa uraa tekevä Thom Yorke on julkaissut kolmannen varsinaisen sooloalbuminsa.

Unien merkitystä korostaneen sveitsiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon Carl Jungin teorioista nimensä lainannut Anima on Yorkelle ominaiseen tapaan vakavamielinen teos. Mielen syövereitä ja ihmisen ankeita tulevaisuudennäkymiä tutkiskeltaessa ei riemunkiljahduksille ole juuri löytynyt sijaa. Radioheadin luottotuottaja Nigel Godrichin kanssa tiiviinä yhteistyönä lähes kokonaan koneilla toteutettu Anima välittää ahdistustaan paikoin hyvinkin tehokkaasti.

Parhaina hetkinään Anima intoutuu elektroniseen tanssittavuuteen. Trafficin syvä pulssi ja rytmikkäät iskut imaisevat mukaansa lähes Kraftwerkin Autobahnin varmuudella. Levyn ryhdikkäin raita Impossible Knots etenee Jah Wobblen sukuisen bassokuvion määrätietoisuudella. Animan ainoana ”rockbiisinä” kappaleelle tuo selkärankaa myös Radiohead-rumpali Philip Selway.

Runsaine ja monikerroksisine koneineen Anima on albumi, jonka soidessa on helpompi ihailla elektronisia soundeja ja rytmejä kuin Thom Yorken välillä falsettiinkin kipuavaa laulua tai etenkään itse biisejä.