Idea on samaan aikaan houkutteleva ja vaarallinen. Tuhkan ajatus on tehdä kansanperinteeseen olennaisena osana liittyvistä sävelmistä ”karrelle poltettuja kansanlauluja”. Kuulostaa monien mahdollisuuksien konseptilta, mutta myös tunkkaiselta ajatukselta päivittää materiaalia, josta kukaan ei ole kaivannut päivitystä.
Onneksi näistä vaihtoehdoista toteutuu ensinmainittu. Tammela 33100 -yhtyeessä vaikuttavat muusikot ovat malttaneet paneutua aiheeseen materiaalin vaatimalla arvokkuudella, vaikka helppoihinkin ratkaisuihin sorrutaan. Huomattavasti alkuperäistä aavemaisempi tunnelma tosiaan tulee jo pelkästään tempoa tiputtamalla ja elektronista kilkattelua taustalle lisäämällä.
Tunnelma on kuitenkin lähes rikkumaton. Kappaleet muodostavat tummanpuhuvuudessaan juuri oikealla tavalla kolkon ja kansantarinoiden sisäänrakennettuun synkkyyteen olennaisesti kuuluvan äänimaiseman.
Kahdeksan raidan julkaisun tähtihetki on ainoa ei trad-mukaelma. Carolan tunnetuksi tekemä Herrojan kanssa pellon laidassa -versiointi kaataa kuulijan korvaan epätoivoa ja maalaa tummia taivaita vaikuttavasti ja tekee näin ollen palveluksen Vexi Salmen tekstille, jossa sen ilmeinen tragedia jäi alun perin pimentoon alkuperäisen rallattelun taakse.
Tuhkan visio ei enimmäkseen ulotu erityisen syvälle, mutta yhtye onnistuu ehdottomasti tarkoituksessaan puhaltaa vanhoihin lauluihin elämää ja uusia ulottuvuuksia.