Livelevy on usein taktista sopimusvelvoitteen täyttämistä, levy-yhtiön ja/tai artistien harjoittamaa rahastusta tai uuden musiikin odotusta lievittävää pakkopullaa. Kärjistävään sääntöön ilmaantuu onneksi silloin tällöin Deforming Lobesin kaltaisia poikkeuksia.
Fudge Sandwichillä (2018) yltiötuottelias Ty Segall coveroi omia suosikkibiisejään, mutta nyt vuorossa on katsaus omaan menneisyyteen. Rutikuivana raastavaan kitararockiin mieltynyt Shellac- ja Big Black -konkari Steve Albini on ikuistanut Deforming Lobesin kolmen illan aikana losangelesilaisella klubilla tammikuussa 2018.
Freedom Bandinsä kanssa Segall ruhjoo viideltä albumiltaan poimittuja biisejä tasapuolisen tylysti. Mestarillinen Freedom’s Goblin (2018) loistaa kuitenkin poissaolollaan. Lähes kymmenminuuttisen Warm Handsin ja The Stoogesilta lainatun riffin kuljettaman Love Fuzzin väliin mahtuu muun muassa Breakfast Eggsin vääristynyttä valssia ja levyn ainoa laina. The Groundhogsin Split-albumilta keksitty Cherry Red tuo Segallin ja Emmett Kellyn rujojen kitaroiden vuoropuheluun hieman väljyyttä.
Deforming Lobes on livealbumi, joka jättää kuulijalle valinnanvapauden. Antaako tajun mennä vaiko vain räjähtää?