Levyarvio: Unohtakaa Danny ja camp-huumori – Kuusamon debyytillä paikkakunta väijyy enimmäkseen taustamaisemana

Kuusamo
Tuuleen kadonneet
Svart

Kuusamon asukkaiden olisi syytä vihata Dannya, sillä camp-klassikon pitkä varjo saa pitämään tämänkin yhtyetulokkaan nimeä ensin jonkinlaisena ironisena metatason vitsinä. Meille kerrotaan tämän Kuusamon innoittuneen kuitenkin jäsentensä auvoisista lapsuudenkokemuksista Koillis-Suomen korvissa. Tuuleen kadonneet -debyytin avaavat ja päättävät kappaleet Kuusamon kutsu ja Kuusamon kraut, mutta enimmäkseen paikkakunta väijynee biisien metaforisena taustamaisemana, jonka näkee jos haluaa nähdä.

Yhtyeen jäsenillä on taustaa mm. French Filmsissä ja Teksti-TV 666:ssa, ja jälkimmäisen jumitusestetiikkaa Kuusamokin osin hyödyntää. Mekkalan sijaan se painottaa kuitenkin melodisia elementtejä ja käyttää suomirockin ja jopa iskelmän sävyjä. Sekoitussuhde vaihtelee biisistä toiseen, mutta mekaaninen kraut-pulssi taustalla hahmottuu kokoavaksi elementiksi.

Ehkä Kuusamo ei ole aivan keksinyt, miten se saisi eripariset aineksensa pelaamaan yhteen. Kaunista kitaramelua bändi saa aikaiseksi, mutta lauluosuuksien sovittamisessa siihen on ongelmia. Vaikutelma on turhan konseptuaalinen ja projektibändimäinen, vaikka paljon hyvääkin tässä on.