Savonlinnalainen Trees keskittyy esikoisalbumillaan hienoisesti rockilla sähköistetyn bändifolkin tunnelmointiin. Yhtye ei jäljittele ilmeisimpiä esikuviaan eikä viljele liian alleviivattuja viitteitä 60-luvun loppupuolen americana-pioneereihin. Biisintekijä Santeri Vänttinen uhmaa savolaisen lupsakkuuden stereotypiaa surumielisillä melodioilla ja laulaakin mieluummin englanniksi. Lyriikat ja ääntämys ovat varovaisia ja varautuneita, mutta eivät silti liikaa korviin ottavaa tankeroa. Sanoitusten ja ilmaisujen sanavaraston kapeus kyllä karsii sävyjä, vaikka ei olettaisikaan niiden tavoittelevan tuottajana, toisena kitaristina ja taustalaulajana toimineen Joose Keskitalon persoonallisia omia tekstejä.
Trees on itsensä kanssa hyvin kotonaan levyttäessään laulujaan livenä studiossa. Sessio on tunnelmaltaan ehyt, kepeä akustisissa soitinnuksissaan ja kaihoisa pienissä tarinoissaan. Osa melodioista on herkästi ja mystisesti tarttuvia, vaikka Trees ei varsinaista pop-sensibiliteettiä intiimissä aurassaan korostakaan. Nopearytmisin hölkkä Out In The Open on nostettu vetonaulaksi, ja senkin emmeet kiteytyvät Treesin peruselementteihin, herkkään duettolauluun, rentoon akustiseen komppiin ja riipaisevaan huuliharppusooloon. Sähkökitara, puhaltimet ja viulu rikastavat sävyjen kirjoa hyvin sopeutuvasti valikoiduilla raidoilla.