Levyarvio: ZZ Top -liideri haluaa olla vanhan koulukunnan bluesmies – Billy F Gibbonsin tuorein soolo ei vedä vertoja bändinsä parhaille töille

Billy F Gibbons
Hardware
Concord

ZZ Topin edellisestä levystä La Futurasta alkaa olla jo yhdeksän vuotta. Rick Rubinin kanssa tuotettu vanhan koulun blues rockia ja modernimpaa teknologiaa yhdistänyt levy lukeutuu yhtyeen parhaisiin. Vaikka ZZ Topista ei ole kuulunut, bändin kitaristi ja laulaja Billy Gibbons on pysynyt kiireisenä. Erinäisten uusien nimikkokitaratuotteiden lisäksi Hardware on jo kolmas La Futuran jälkeen miehen nimissä julkaistu levy.

Gibbons on ZZ Topin kiistaton johtaja ja esimerkiksi bändin suosituin levy, rumpukoneiden ja syntikkabassojen kanssa äänitetty Eliminator (1983), oli melkein pelkästään hänen käsialaansa. Gibbonsin soololevyjen voisi siis olettaa seisovan samalla linjalla ZZ Top -levyjen kanssa. Näin ei kuitenkaan ole ollut.

Hardware kulkee edeltäjänsä The Big Bad Bluesin (2018) jalanjäljissä niin soundinsa kuin tasonsakin puolesta. Sen löysin rantein 70-lukuisilla soundeilla soitetut biisit ovat viimeisimpiä ZZ Top -levyjä mutkattomampaa ja perinteisempää rockia. Pelkistetyn aito Hardware pönkittääkin Gibbonsin statusta aitona vanhan koulun bluesmiehenä, mutta valitettavasti kappalemateriaali ei levyn päättävää Desert Highta lukuunottamatta ole ZZ Topin tasoa.