Ammoisina aikoina, kun post punkin haudanryöstö oli vasta aluillaan, julkaisi The Liars kehutun debyytin. Seuraavalla levyllä yhtye päätti tehdä jotain omaperäisempää, joten kaikki ”kapinaortodoksit” Spinistä Rolling Stoneen haukkuivat levyn pystyyn. Onneksi orkesteri ei masentunut, vaan muutti Berliiniin ja jatkoi samoilla poluilla.
Siinä missä useimmat 70- ja 80-lukujen vaihteesta vaikutteensa hakevat pseudosynkistelijät yhdistelevät The Curea ja diskoa, mutta paskoilla kitarasoundeilla ja tylsillä yhden riffin biiseillä, on The Liars lähtenyt jatkamaan tuon ajan haastavampien bändien perinnettä: 23 Skidoo, Liquid Liquid, A Certain Ratio, Faust, Can ja niin edelleen. Kaikki tämä sisäistetään ja siirretään nykyaikaan. The Liarsin ukot eivät kuulosta nostalgiahämyiltä.
Drum’s Not Dead -levy tempoilee hauskasti tribaalipaukutuksen ja rauhallisemman materiaalin välillä. Sen avauskolmikko, etenkin kakkosbiisi Let’s Not Wrestle Mt. Heart Attack, toimii kuin häkä. Ne ovat sekä hieno ja liukas sukellus levyn maailmaan että oivallinen tapa pitää kaikki satunnaiset Bloc Party -fanit kaukana.
Omaehtoista meininkiä ja taidetta sopivan kokoisella t:llä.