THE LITTLE WILLIES: For The Good Times

Arvio julkaistu Soundissa 1/2012.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Kitaristi Jim Campilongolla, pianisti Norah Jonesilla ja laulaja Richard Julianilla on edelleen hienot fiilikset laulella ja soitella puhdaspiirteistä kantria täysipainoisessa sidekick-bändissään. Biisivalinnat ovat debyyttialbumin (The Little Willies, 2006) tapaan hyvin oivaltavat ja kaikkein kuluneimpia standardeja karttelevat.

Arvio

THE LITTLE WILLIES
For The Good Times
Milking Bull


Kitaristi Jim Campilongolla, pianisti Norah Jonesilla ja laulaja Richard Julianilla on edelleen hienot fiilikset laulella ja soitella puhdaspiirteistä kantria täysipainoisessa sidekick-bändissään. Biisivalinnat ovat debyyttialbumin (The Little Willies, 2006) tapaan hyvin oivaltavat ja kaikkein kuluneimpia standardeja karttelevat. Loretta Lynnin tomera Fist City ja Dolly Partonin raastava Jolene vaatisivat enemmän sisua ja sydämen tuskaa, mutta Johnny Cashin, Lefty Frizzellin ja kumppanien rennommat rallit ovat just kohdallaan. 


Cal Martinin rehvakas saluunahölkkä Diesel Smoke, Dangerous Curves on hillittynä duettonakin levyn helmi. Toinen kiehtova biisilöytö on Yön kuumuudessa -elokuvan pahaa-aavistava Foul Owl On The Prowl. Quincy Jones sävelsi sen leffaan, kun Sam The Sham -kappaleen Little Red Riding Hood oikeudet eivät lohjenneet.

Bändit eloisat soitot, soundit ja asenne ovat niin täsmällisesti kohdallaan, että kokonaisuuteen melkein kaipaa lisäsärmää. Ehkä Poijärvi & Kuokkasen astetta lämpimämmät hoedown-meiningit ovat nostaneet kuuntelussa rimaa entisestään.


Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa