Tämän sesongin rockin pelastajat soittavat biisinsä suoraan ja kyselemättä, heillä on oikeita mielipiteitä päivän politiikasta ja he ovat kauniita ja pukeutuvat tyylikkäästi. Lisäksi pääpöyhkeilijä Lillian Berlinillä on takanaan värikäs menneisyys ADD-keskittymishäiriöön määrättyjen mömmöjen kanssa, mistä hän on myös kirjoittanut kirjan. Ai niin, ja neljästä Living Thingsin jäsenestä kolme ovat veljeksiä.
Viisainta on jättää kaikki muu omaan arvoonsa ja tarkastella Ahead Of The Lionsia yhtenä rock-levynä muiden joukossa. Sellaisena sen arvokin on korkeimmillaan. Steve Albinin tuotanto saa Living Thingsin kuulostamaan modernilta 2000-luvun rockyhtyeeltä, vaikka itse biisit vinkkaavat bändin kuopineen mehevimmät sattumat vuosikymmenten varrelta. Singlehitti Bom Bom Bom ei häpeile Sweet- ja Slade-vaikutteitaan, mutta osaa bändi toimia ilman retroa ironiaakin. New Yearin mykistävän kaunis Blue Öyster Cult -pastissi on vain yksi esimerkki vakaasta harkintakyvystä.
Living Things onkin heikoimmillaan naiivin julistuksensa kanssa. Näin pallikkaaseen rockiin ahdettu osallistumisen tarve on lähinnä vaivaannuttavaa. Se on yhtä luontevaa kuin AC/DC laulamassa Australian sosiaalipolitiikasta.