LIZ PHAIR: Whitechocolatespaceegg

Arvio julkaistu Soundissa 10/1998.
Kirjoittanut: Mika Junna.
Voisi tietysti ajatella, että nyt jo yli kolmikymppinen laulaja-lauluntekijä Liz Phair olisi vuosien mittaan laimentunut. Esikoisalbumillaan viitisen vuotta sitten hän oli hyökkäävä ja tiedostava nuori vihainen nainen. Exile in Guyvillellä Liz ei säästellyt sanansäilää. Hän pisti koko miessukukunnan ojennukseen eikä rumiakaan sanoja säästelty.

Arvio

LIZ PHAIR
Whitechocolatespaceegg
Matador

Voisi tietysti ajatella, että nyt jo yli kolmikymppinen laulaja-lauluntekijä Liz Phair olisi vuosien mittaan laimentunut. Esikoisalbumillaan viitisen vuotta sitten hän oli hyökkäävä ja tiedostava nuori vihainen nainen. Exile in Guyvillellä Liz ei säästellyt sanansäilää. Hän pisti koko miessukukunnan ojennukseen eikä rumiakaan sanoja säästelty.
Mutta ajan kulku on siitä ihmeellistä, että ihminen kasvaa siinä mukana. Monet jopa sisäisesti, ja sellaisella kehitysjanalla Lizkin on matkustanut.
Olisi omituista, jos Lizin elämänmuodon muutos vihaisesta sinkusta hoivaavaksi äidiksi ja vaimoksi ei kuuluisi myös hänen musiikissaan. Etenkin kun Liz on tehnyt, ja tekee edelleenkin, biisejä omasta elämästään. Whitechocolatespaceegg sisältää siis täysi-ikäisen naisen tarinoita, mutta en menisi sanomaan Lizin otetta laimentuneeksi, ainoastaan kehittyneeksi seesteisempään suuntaan.
Lizin uusi levy on kaunis, herkkä ja ovelalla tavalla rosoinen albumi. Musiikki on pienimuotoista, sanoitukset intiimejä, aivan kuin Liz kertoisi tarinoitaan ainoastaan ja vain minulle tarinoitaan. Mukaan mahtuu niin kutsuvasti sykkivää poppirokkia What Makes You Happyn tapaan kuin akustisella kitaralla säestettyä laulelmaa. Ja jos ei vielä tullut selväksi niin Liz Phairin tekstejä kannattaa kuunnella toisellakin korvalla.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa