LORD EST: Aatelinen

Suomalaisen riimityksen kenttä laajenee jamaikalaistyyppiseen raggaan ja dancehalliin Lempäälä/Tampere-akselilta ponnistavan Lord Estin myötä. 90-luvun alussa hiphop-pitoisemmassa Ghettoblasta-ryhmässä (tämänkin levyn takapiru) harjoitellut loordi kajahti raggaan tosissaan vähän myöhemmin asuttuaan jamaikalaisia kuhisevassa Nottinghamissa, Englannissa. Lajin estetiikka ja fraseeraus ovat hallussa. Tyyli on rouhevan energinen ja sujuvissa riimeissä asiantynkääkin, huumoria unohtamatta. Iskua parantaa ratkaisevasti karvalakki/sisu-perinnöstämme ylpeä ugri-viritys, jota hehkutetaan herkullisesti köyhän kansan puolesta puhuvassa Bling Blingissä ja Ezkimon, Palefacen sekä Bomfunk-Reiskan vierailemassa Pohjolan Äijässä.

Musiikillista apua koskettimiinkin puuttuva Est saa velipojaltaan D-monilta ja tamperelaistuottaja Lex Luthorilta, jonka Cosmic Studiolla levy on saanut mukavasti erilaisia sävyjä. Napakymppiin osuu hyytävän kylmästi ja tuulisesti laskevan trumpettiluupin hypnotisoima Talvi, joka siirtää jamaikalaisgenren luontevasti sysipimeään umpihankeen. Jos neandertaalisella kitarariffillä ryskivä Linko ja näkkileipäsynttyjen näivertämä Soca Virus ovatkin tylsähköjä renkutuksia niin kahtena versiona löytyvä Viskit ja rommit kutsuu vastustamattomasti bailaamaan. Acid Root päivittää Ei tarvi tulkkaa raidassa näpsäkästi 70-lukuista rootsia leijuvine torvisektioineen ja syvine bassolinjoineen. Wessmanin Janne panee viimemainitut vielä paremmaksi jylhästi keinahtavassa Dub E:ssä, jossa Est vannoo kärähtänein äänin yrttiveljen kapinaa.

Hyvä avaus. Toivottavasti homma saadaan livenäkin toimimaan, sehän on nimittäin huomattavasti vaikeampaa.