Arvio: Los Bastardos Finlandeses tarjoaa hellittämätöntä voimaa ja puristusta – kenties jopa hieman yli tarpeen

Suomen lehtolapset mellastelevat meksikolaisella pustallaan luotettavan ärhäkkäästi ja tiukasti. Musiikillista sekarotuisuutta verevöittää basisti-laulajan El Taff Bastardon entistäkin lynottilaisempi englannin äänenpaino. Hän on jälleen rustannut sanoitukset bändin yhteisesti muotoilemiin ronskeihin rokkimelodioihin, joissa karskia elämänmuotoa sävyttävät omaperäisesti esiin tuodut mottolauseet (Troubles Likes Company), mehukkaat yllytykset (Boogie Like Your Mother) ja kansanviisaudet (Today’s Rain, Tomorrows Whiskey). Sävellykset kulkevat yksitotisen vankkoja peruskulkuja, mutta joka jätkä lataa niihin omaa ruutiaan melkeinpä yli tarpeen.
.
El Grande Bastardon hyperaktiiviset rumpujen ja perkussioiden tuplatwistit ja kahden kitaran pureva riffimöyryäminen käyvät rystyset edellä suoraan kuulijan kimppuun. Erityisesti soolokitaraan tullut El Iomminen venkuloi joitakin sooloistaan touhukkaasti aivan hulluuden rajoille, mikä vain vahvistaa bändin rokkilogiikan. Hellittämätöntä voimaa ja puristusta keventää vasta helmeilevän levollinen lopetusraita Extra Mile. Tiiviinä kokonaisuutena albumi vaatisi miljöökseen määrätietoisen painokkaan ja sopivan seurallisen rokki-illan virvokkeineen, mutta mikään ei estä nauttimasta sitä lyhyempinä shotteina ja chasereina.