Helsinkiläinen Lucy Was Driving ehti kerätä mainetta ja kunniaa jo ennen debyyttialbuminsa julkaisua. Onpa yhtyettä povattu jo seuraavaksi mahdolliseksi suomalaiseksi menestystarinaksi maailman toreille ja lavoille.
Lucy Was Driving tarjoilee esikoisellaan kaksitoista kappaletta ja 44 minuuttia rock’n’rollia Ameriikan malliin. Välillä kaahataan punkin maaperällä, josta siirrytään emon hyväilevään huomaan. Vaikka melodioihin on panostettu huomattavasti, en lähtisi tätä kuitenkaan täysiveriseksi emoiluksi tuomitsemaan.
Miss America ja Can´t Get Enough on vauhdikas ja mainio levyn avaava kombo, joiden kertosäkeet jäävät päähän pyörimään. Kyllä edellämainittujen ja Astrayn seurassa kelpaa tuoppia nostella tai keikoilla nyrkkiä puida.
Genreensä Lucy Was Driving ei mitään uutta ja mullistavaa tarjoile. Se ei varmaan ole ollut tarkoituskaan, sillä eihän pyörää tarvitse uudelleen keksiä, riittää että sen saa pyörimään. Levyn mitasta olisi biisin parin verran voinut pudottaa, jolloin kokonaisuus olisi hivenen tymäkämpi.