LUKE SLATER: Alright On Top

Arvio julkaistu Soundissa 03/2002.
Kirjoittanut: Jorma Jortikka.
Vaikka Luke Slater ehti kokea 80-lukunsa jo edellisillä albumeillaan Wireless ja Freek Funk, niin tuo vuosikymmen ei vieläkään jätä häntä rauhaan. Niin kuin ei jätä mikään, mitä Slater on kuullut viime vuosikymmenten aikana.

Arvio

LUKE SLATER
Alright On Top
Mute

Vaikka Luke Slater ehti kokea 80-lukunsa jo edellisillä albumeillaan Wireless ja Freek Funk, niin tuo vuosikymmen ei vieläkään jätä häntä rauhaan. Niin kuin ei jätä mikään, mitä Slater on kuullut viime vuosikymmenten aikana.

Alright On Top alkaa hurjalla teknojytällä Nothing At All, jonka tyylisen musiikin Andrew WK on vienyt äärimmäisyyteen. You Know What I Mean puolestaan on keskinkertaista parempi rokkikappale, joka nimenomaan rokkaa siitä huolimatta, että riffit eivät lähde sähkökitarasta.

Parin kuherruskappaleen jälkeen päästään vauhtiin ja varsinainen aikamatka alkaa. Seuraavien laulujen aikana voi todella kuvitella olevansa 80-luvulla ja kuuntelevansa vaikkapa Visagen The Anvil -albumia. Purputtavia syntikkasoundeja ja kevyentarttuvia melodioita myöten pastisseissa on päästy täydellisesti tuon ajan tunnelmiin. Hysteerisen ja aikaan sitoutumattoman Only You -teknofunkin jälkeen paluu parin vuosikymmenen taakse on jälleen välttämätön. Take Us Apart on selkeä takautuma Marc Almondin soolokauden alkupuolelta.

Slater ei ole enää vuosiin ollut marginaaliartisti, vaikkei vielä ole saavuttanutkaan Chemical Brothersin ja Basement Jaxxin asemaa tanssimusiikissa. Hän on silti heitä nokkelampi kaveri laatimaan lauluja. Kuin vitsinä suositumpien artistien suuntaan Slater heittää ripauksen Chemical Brothersia Searhin' For A Dream -rallissa.

Luke Slater on pystynyt jalostamaan nuoruuden innostuksensa Detroit-teknon monipuoliseksi rytmi-ilotulitukseksi, joka vaihtelee simppeleistä tanssirenkutuksista mustelmia takovaan teknoon. Valitettavasti hän ei ole suostunut luopumaan toisesta innostuksestaan: vocoderista. 

Lisää luettavaa