LULLACRY: Be My God

Lullacry kärsi vajaan parin vuoden takaisella debyytillään Sweet Desire lievistä lastentaudeista. Siihen aikaan yhtyeellä oli näkemystä, mutta niiden toteuttaminen ei vielä osunut aivan nappiin. Nyt bändi korjaa tilanteen kertaheitolla.
Lullacry on sikäli hieno bändi, että se on sopivassa määrin yhdistelmä metallia ja rock-asennetta Yhdistelmä toimii. Etenkin bändin solistin Tanyan äänessä on riittävä annos särmikkyyttä, joka tekee biiseistä hyvin ilmeikkäitä. Hänen ei silti tarvitse karjua tai huutaa tehdäkseen itsensä tiettäväksi, mikä vain korostaa hänen arvoaan.
Erityisen hieno piirre Be My Godin kappaleissa ovat niiden melodiat. Bändi nimittäin suoltaa suoraviivaisia hittien aiheita, mutta biiseissä on hyvin erikoisia melodiakulkuja, jotka kuitenkin istuvat yhteen muun materiaalin kanssa hyvin luonnollisella tavalla. Esimerkiksi pitkin suoraviivaista Without A Dreameria vilisee jännittäviä melodiakäänteitä. Tavallista parempi heavy-jyrä Thorn Of The Rose puolestaan naputtaa viimeisenkin naulan Lullacryn hittiarkkuun.
Ainoana miinuksena levyn rakennetta ajatellen voisi todeta, että Thorn Of The Rose olisi sittenkin saattanut olla parempi päätösraita kuin Firequeen. Kuitenkaan asialla ei ole suurta merkitystä enää siinä vaiheessa, kun Lullacry alkaa toden teolla nousta esille Keski-Euroopassa.