LULLACRY: Crucify My Heart

Arvio julkaistu Soundissa 03/2003.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.
Lullacry sai kahden vuoden takaisella levyllään Be My God kunnolla kiinni juonen päästä. Yhtye näytti, että hienoja biisejä syntyy enemmänkin kuin muutaman singlen verran. Bändi toimii kaikin puolin.

Arvio

LULLACRY
Crucify My Heart
Spinefarm

Lullacry sai kahden vuoden takaisella levyllään Be My God kunnolla kiinni juonen päästä. Yhtye näytti, että hienoja biisejä syntyy enemmänkin kuin muutaman singlen verran. Bändi toimii kaikin puolin.

Vuosi sitten Tanya jätti bändin, ja mieleen hiipi ajatus siitä, että jatkoa ei pahimmassa tapauksessa enää seuraakaan. Lullacry onneksi löysi uuden laulajattaren, miehen olisi ollut vaikea paikkaa täyttääkään. Tanyan paikalle pestattiin Tanja, ja tuoretta levyä kuunnellessa eroa ei ole oikeastaan edes sen yhden kirjaimen vertaa.

Lullacry sai edellisellä levyllään reseptinsä ainesosat tasapainoon, ja mitäpä sitä nyt hyvää pohjaa rakentamaan uudelleen varsinkaan, kun uusi laulaja pystyy jatkamaan suoraan siitä, mihin edellisellä levyllä jäätiin. Bändi lataa metallivivahteista rockiaan asenteella ja juuri asenne onkin niitä Lullacryn vahvimpia piirteitä. Yhtye ei nöyristele, vaan pistää haisemaan juuri sopivalla ankaruudella. Hienot melodiat näyttelevät keskeistä roolia kappaleissa. Ehkä uuden laulajan myötä on kuultavissa hieman menneisyydestä poikkeavaa herkkyyttä sävellysten mausteena.

Levyn kappaleet ovat pääosin Sami Vauhkosen käsialaa. Hänellä on oivaltava kyky loihtia näennäisen simppeleistä aineksista tarttuvia ja toki myös sitä hittipotentiaalia sisältäviä biisejä. Tietysti Lullacry olisi helppo teilata vanhan toistamisesta, sillä tosiasia on, että bändi ei juurikaan tarjoile uusia puolia itsestään. Mutta niin kauan, kun biiseissä ei ole moitteen sijaa, yhtye jatkakoon valitsemallaan tiellä. 

Lisää luettavaa