LULLACRY: Vol. 4

Lullacryn alkuperäisenä rumpalina tiedän, että yhtyeen kitaristi ja pääasiallinen säveltäjä Sami Vauhkonen on kaveri, joka haluaa pitää kaikki langat visusti omissa käsissään ja olla bändin näkyvimmät kasvot. Tämä on mitä ilmeisimmin sekä yhtyeen vahvuus että kirous. Siksi ei tule yllätyksenä nähdä Samin irvistystä kaikista suurimpana poseerauksena takakannen bändipotretissa.

Takavuosina yhtyeen alkuperäisen solistin Tanja "Tanya" Kemppaisen uhkeat kurvit täyttivät helsinkiläiset bussikatokset. Jatkoa ei ole seurannut, vaikka Tanja Lainio on levyttänyt kaksi albumia Spinelle ja Tanya ainoastaan yhden. Oliko Tanyalla sittenkin enemmän karismaa? Vai vain isommat tissit?

Lullacryn suurin ongelma on todellisen luonteen puute. Tanyan eron myötä bändistä katosi aimo annos räkäisyyttä ja kyrpää, minkä katoamista ei Pikku-Tanja ole hyvästä yrityksestä huolimatta onnistunut paikkaamaan. Jos Tanya oli kahvi ja muu bändi maito sen sekaan, niin nyky-Lullacry on kuin ylimääräisellä makeutusaineella makeutettu kevytcola.

Hakiessaan kaupallista menestystä kaipaisi Lullacryn ammattitaitoinen hard rock särmää ja persoonallisuutta vakuuttaakseen. Särmää levyltä ei juurikaan löydy, kun laulu kuulostaa Nylon Beat -kaksikon tutuksi tekemiltä pikkuoravilta. Hetkittäin sävellyksissä on jopa imua, mutta todellisen identiteetin puute tuo mieleen ruotsalaisen kakkoskaljan. Toisin sanoen ulkokuori on kunnossa, kunnes sisältö paljastaa karvaan totuuden.