Tammikuussa 1919 Bostonissa repesi valtava siirappisäiliö. Sen seurauksena kaduille valunut hyökyaalto tappoi 21 ihmistä. Alueen asukkaat väittävät, että kuumina kesäpäivinä ilmassa leijuu yhä siirapin haju.
M83:n uusi albumi on todella tahmainen ja hieman pelottavakin. Sen musiikki on jaettu kahdelle cd:lle, vaikka yhdelläkin olisi ollut tarpeeksi tilaa. Ratkaisu on ehdottomasti oikea, sillä kukaan ei kestä yhteen mittaan lähes 80 minuuttia tällaista synteettistä ja suuruudenhullua shoegazingia. Ei, vaikka kokonaisuutta kevennetään säännöllisesti lyhyillä välisoitoilla.
Saturdays = Youth -albumi (2008) soi rakastettavana haaveilupoppina. Nyt ranskalainen, mutta vuosi sitten Los Angelesiin muuttanut Anthony Gonzalez on nikkaroinut todellisen äänen temppelin. Hurry Up, We’re Dreaming -levyn soundi on yksiselitteisesti jättimäinen. Sähkörummut lätisevät kuin märkä lippu vasten tankoa ja syntetisaattorit vellovat niiden päällä kuin kosmisessa myrskyssä. Välillä maisemassa seikkailee mitä juustoisin saksofoni.
Edellisellä levyllä M83 hurmasi sellaisilla briljanteilla poplauluilla kuin Kim & Jessie, Up! ja We Own The Sky.Tällä kerralla kyse on lähes pelkästä äänikuvasta. Jos joku kuuntelee tätä albumia toistuvasti, se ei tapahdu erinomaisten laulujen takia.
Eeppisen Hurry Up, We’re Dreaming -levyn kohtalo on täysi arvoitus. Se saattaa takertua tiukasti omalle ”guilty pleasures” -listalleni tai sitten unohtua täysin.
