Maailman vihatuin yhtye onkin vain… tylsä?

Nickelback
Feed The Machine
BMG

Nickelback julkaisee yhdeksännen studioalbuminsa tekemättä muutoksia myyväksi havaittuun kaavaan. Mieleni tekisi väittää, että äänihuulistaan kystan poistattaneen laulaja Chad Kroegerin laulusoundi on muuttunut pikkiriikkisen verran varovaisemmaksi, mutta muilta osin akateemisella tutkimuksellakin maailman vihatuimmaksi todistettu yhtye on entisellään niin hyvässä kuin pahassa. Tutuista raaka-aineista huolimatta Feed The Machinelta ei kuitenkaan löydy selkeää hittirallia.

Tuttuun Nickelback-tapaan liian varman päälle pelatulta vaikuttavalta Feed The Machinelta löytyvät kaikki yhtyeen aikaisemmastakin tuotannosta tutut biisireseptit: fuzzisti pöriseviä rokkivetoja, radiohakuisesti särmättömiä altsurokkikappaleita ja tietenkin pari pikkukaupunkiamerikkalaisen sieluun vetoavaa, entisten nuorten takaisin vuosikymmenten taa yksinkertaisempiin aikoihin kaihoavaa nostalgiarenkutusta. Niitähän Nickelback on tehnyt kaikille albumeilleen All The Right Reasonsin (2005) Photographista lähtien.

Feed The Machine ei saa minua edelleenkään Nickelbackia inhoamaan, mutta ei se myöskään puhuttele.