MADDER MORTEM: Eight Ways

Arvio julkaistu Soundissa 5/2009.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.

Madder Mortem ei ole koskaan kumartanut kuville ja on ollut omaperäisyyden perikuva. Nyt bändi ammentaa vaikutteita kenties laajemmalta kuin koskaan ennen. Mukana on peräti puhtaita jazz-vivahteita, ja kaiken lisäksi ne tuntuvat hyviltä.

Arvio

MADDER MORTEM
Eight Ways
Peaceville

Madder Mortem ei ole koskaan kumartanut kuville ja on ollut omaperäisyyden perikuva. Nyt bändi ammentaa vaikutteita kenties laajemmalta kuin koskaan ennen. Mukana on peräti puhtaita jazz-vivahteita, ja kaiken lisäksi ne tuntuvat hyviltä.

Madder Mortem kuritti Desideratalla (2006) mielen syvimpiä sopukoita ja lähetti pelkotilat liikkeelle. Silloin bändi rikkoi ja hylkäsi kaiken konventionaalisen. Nyt Madder Mortem ei ole niin tarkoituksellisen kimurantti. Eight Ways on Desiderataa helpompi, jopa ennustettava. Bändi ei juuri leikittele soinnuilla eikä melodioilla, vaan ennemminkin pyrkii lataamaan tunnelmaa, joka on samalla rauhoittava ja suorastaan kihelmöivä.

Uusi levy on edeltäjäänsä hellempi, se hyväilee, mutta yllättäen sivaltelee. Eight Ways on kauniin hivelevien ja välillä pisteliäiden biisiensä ansiosta kuin ankara, mutta oikeudenmukainen vanhempi. Välillä se kehuu, on armollinen, ja välillä antaa korvatillikan. Ei ilkeästi, vaan kasvattavasti.

Tulevatko ne tillikat syystä vai syyttä, siihen bändi ei anna vastausta. Sen kukin saa miettiä ihan itse.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa