MADELEINE PEYROUX: Bare Bones

Arvio julkaistu Soundissa 4/2009.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.

Kanadalainen Madeleine Peyroux tekee periaatteessa samaa musiikkia kuin Norah Jones, sekoittaa seesteisesti countrya, jazzia, bluesia ja suuren amerikkalaisen laulukirjan oppeja. Hänet erottaa miljoonia levyjä myyvästä kollegasta traaginen pohjavire, sielunsisaruus Billie Holidayn ja Karen Daltonin kanssa.

Arvio

MADELEINE PEYROUX
Bare Bones
Rounder

Kanadalainen Madeleine Peyroux tekee periaatteessa samaa musiikkia kuin Norah Jones, sekoittaa seesteisesti countrya, jazzia, bluesia ja suuren amerikkalaisen laulukirjan oppeja. Hänet erottaa miljoonia levyjä myyvästä kollegasta traaginen pohjavire, sielunsisaruus Billie Holidayn ja Karen Daltonin kanssa. Peyroux suhtautuu julkisuuteen lähes vainoharhaisen epäilevästi ja kavahtaa ajatusta massojen suosiosta. Hänestä ei saa kirveelläkään, eikä varsinkaan sillä, viihteen raudanlujaa ammatti-ihmistä.

Bare Bones on ensimmäinen Peyroux’n albumi, joka koostuu pelkästään hänen yksin tai muiden kanssa tekemistään uusista kappaleista. Versioita tunnetuista lauluista jää kaipaamaan. Ei siksi, että materiaalissa olisi mitään vikaa, vaan koska laulajattaren tulkinnat ovat aina erilaisia kuin alkuperäiset ja usein yksinkertaisesti parempia.

Mutta eipä itketä uusien versioiden perään Joni Mitchellin tai Patsy Clinen helmistä, sillä esimerkiksi Love And Treachery ja River Of Tears ovat niin lauluina kuin tulkintoinakin tavattoman hienovireisiä. Kukahan osaisi esittää ne yhtä koskettavasti? Rufus Wainwright? Isobel Campbell ja Mark Lanegan?

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa