Ihan hyvä, että Artwork, Benga ja Skream tekevät tämän. Tuskin suuryhtiöstä olisi muuten ollut dubstepin tuojaksi massamarkkinoille, ainakaan kovin uskottavasti. Tunnustettujen tuottajien kautta huomio on taattu.
Tyylilajin keskeisten toimijoiden musiikki ei soi yhtä synkkänä ja mustavalkoisena kuin useimmat alan julkaisut. Toki yleissoundi on rapea ja konebassot murisevat matalalla, mutta laulajavieraat ja radiosoittoon räätälöidyt raidat vetävät varmasti rillit huuruun monessa lontoolaisessa kotistudiossa. Ainahan undergroundissa halutaan pitää kiinni omasta jutusta, vaikka se on harvoin osoittautunut terveelliseksi vaihtoehdoksi.
Pelkistetty, urbaani dubstep murtautui esiin muutama vuosi sitten, mutta ilman hyräiltäviä melodioita ja tietoisesti rakennettuja tähtiä sillä ei olisi ollut toivoa nykyisessä musiikkimaailmassa. Ms. Dynamiten, Angela Hunten, John Legendin ja tosi raikkaan Katy B:n laulamien kappaleiden avulla se saa mahdollisuutensa. Onneksi kirottu autotunekaan ei paista pahasti läpi kuin muutenkin tyhjänpäiväisellä Boiling Water -raidalla.
Magnetic Manin albumi on enempi miellyttävää kuunneltavaa kuin uhkarohkea elektronisen musiikin merkkipaalu. Sen avoimuudessa on kuitenkin selvä eteenpäin pyrkimisen fiilis, toisin kuin vaikka Massive Attackin nykytouhuissa.