MAJ KARMA: Sodankylä

MAJ KARMA
Sodankylä
Megamania

Nimensä lyhentänyt Maj Karma on monipuolistunut, keventynyt ja vakavoitunut. Uusiutuminen on yleensä yhtyeille hyvästä, mutta nyt siitä on seurannut ongelmia, sillä etenkään keveys ei sovi Maj Karmalle. Häiriö ei ole koskaan kaivanut kitarastaan kuin muutaman soinnun ja riffin per biisi, mikä toimiikin mätössä loistavasti, mutta tuntuu rauhallisemmissa biiseissä vain toistolta. Ongelmia on myös Herra Ylpöllä: hänen tahallisen töykeästä laulutyylistään tulee vakavoituessaan vittumaisen sijaan lakoninen, ja sekös on tylsää.

Konkreettisin esimerkki on levyn päättävä Aaverakastajat. CMX-tyylisesti painostamaan pyrkivä kappale on vaivaannuttava, sillä minkäänlaista tunnelman tiivistymistä ei yrityksestä huolimatta tapahdu. Paremmin samassa tyylilajissa onnistuu levyn nimiraita, jota sitäkin vaivaa pieni epämukavuus. Aivan kuin yhtye itsekään ei olisi täysin kotonaan uusissa vaatteissaan.

Sodankylä on kuitenkin suurimmaksi osaksi tyyliltään tuttua, sitä vittumaista Maj Karmaa. Kulmikasta ja aggressiivista riffittelyä, mitä tehostaa levyn täydellisen rankka soundi. Harmi vain, että raskaatkin biisit ovat tällä kertaa tavallista mielikuvituksettomampia. Riffivarastoa on kyllä pengottu, mutta löydöksistä ei ole jaksettu säveltää omaperäisiä kappaleita. Tekee mieli käyttää kirosanaa "turvallinen", mitä ei ole Maj Karman kohdalla yleensä tarvittu.

Sanoitukset ovat vakavoituneet ja suorentuneet, mikä on lisännyt rehellisyyttä, mutta samalla Ylpön herkullinen sarkasmi on korvautunut pahimmillaan junttiudella. Monet tekstit ovat tyhjiä – elleivät peräti tyhmiä hokemia, kuten Turpaan vaan. Paikoin Ylppö kuitenkin edelleen viljelee hienoja rivejä, kuten Pakko-biisissä: "Mietin mitä sanoa ja heti löytyi "jumalauta", mutta jätin sanomatta" sekä "Tulevan rakkaan tarkemmat tuntomerkit, painakaa ne mieleenne."

Todella onnistuneita biisejä jää vain muutama. Pohjola tyrmää hittipotentiaalilla ja Helmet-rytmityksillään. Komea singleraita Kyynel puolestaan osoittaa, että Maj Karma voi osua maaliin popimmallakin otteella. Niitä kohti on kuitenkin luvattoman monta Katala kamaran kaltaista tympeää suomirockjunttausta.